Jääskeläinen, Niemi, Karhula 2013 Eläinten hyvinvointikeskus
Tutkimuksen esittelyä ja arviointia
Tähän mennessä aiheesta tehty selvitystyö keskittyi porsaskuolleisuuteen. Tässä mietitään emakon kasvatusta. Tutkimuksen tulkitsemisessa haittaa se, että vapaana porsivien emakoiden suhteen ei ole olemassa standardinomaisia olosuhteita. Johtopäätöksenä tutkimuksissa onkin, että porsaskuolleisuus, joka on ydinkysymys karsinajärjestelyissä, on yhtä suurta riippumatta siitä, oliko emakolla häkki vai ei.
Tutkimuksen ydinkysymys kuuluu, miten kuluttajat odottavat eläinten kasvattajilta sitä, että eläimiä kohdeltaisi paremmin. Emakon häkistä luopuminen tulkitaan suuntaukseksi parempia olosuhteita ja eläimen hyvinvointia kohti. Oletetaan, että luonnollisissa olosuhteissa porsiva tai vastaporsinut emakko liikkuu esteettä väistellen ja suojelleen poikiaan.
Porsitushäkki on Suomessa yleisin porsivien emakoiden pitotapa. Emakoita kasvattavia tiloja on 960 maatilalla. Vielä vuonna 2000 emakoita kasvatettiin kahdella tuhannella tilalla. Sekä alan kannattavuus että lihan määrä ovat pudonneet nopeasti. Vapaaporsitustilojen lukumäärää ei tiedetä. Lihateollisuudesta saatujen tietojen perusteella vapaaporsitustilojen lukumäärä jää noin kymmeneen.
Porsaat kasvavat emänsä kanssa vähintään kolme viikko, joskus kauemminkin. On harvinaista että pahnue kokonaisuudessaan jatkaa elämäänsä vieroituksen jälkeen, ja porsaskuolemat ovat sikalan pidon kannattavuutta heikentävä asia. Kuolleena löydetty porsas on nälkiintynyt ja ruhjottu, yleensä molempia, eikä tarkkaa syytä porsaan kuoleman syyhyn aina löydy. Porsaita kuolee tauteihin ja viluun. Hyvä tapa vähentää kuolleiden porsaiden määrää on pitää hyvä huoli emästä eli sen pitää olla terve ja saada mahdollisimman hyvää ravintoa riittävää maidontuotantoa varten.
Emakoille ja porsaille on kehitelty erimallisia karsinoita ja pesiä, jotta emä voi rakentaa pesäänsä, vetäytyä erilleen porsaistaan tai porsaat puolestaan voivat vetäytyä omaan soppeensa. Karsinan rakentajien mielikuvitus on ilahduttavan monipuolinen. Myös karsinoiden seiniä voidaan muuttaa avattaviksi tai muotoilla kaareviksi jotta emä ja porsaat löytäisivät kukin oman suojaisan sopukkaansa. Häkin korvaavan kasvatuksen suurimmaksi kustannukseksi osoittautuu tarvittu, lämmin lattiapinta-ala.
Lattiapinta-alan kasvattaminen sikaloissa merkitsisi väljempää tilaa eläimille, mutta samalla sikalan suurempia rakennus- ja ylläpitokustannuksia. Kun mietitään sitä, paljonko työtä kuluu eri sikalan työvaiheissa, vie karsinoiden siivous ja eläinten tarkkailu noin neljänneksen työajasta.
Lopulta häkkiporsituksesta luopumisen tuotannolliset ja taloudelliset vaikutukset ovat: 1. johtopäätös on että työmenekkitietoja ei ole olemassa. Näillä maatalouden hinnoilla työn hinta on kustannustekijöistä suurin. Kysymys on sen ihmisen palkkiosta, joka sikaa ruokkii ja pitää puhtaana.
Entä häkkiporsituksesta luopumisen sosiaaliset vaikutukset? Sellaiseksi voidaan tulkita muutos kuluttajien asenteessa, jos häkeissä porsivia emakoita ei enää ole ollenkaan olemassa.