Eläintyö

Kommentointia Eläinten hyvinvointikeskuksen raporttiin

Katri Karkinen

ma yliopistolehtori

yhteiskuntapolitiikka

Itä-Suomen yliopisto

Joensuu

Sivun 66 diagrammi eläinten valvonnasta on hieno, ja sen tulkinta on onnistunut. Läänineläinlääkärien osallistuminen turkistarhojen valvontaan on ollut tärkeä asia vuodesta 2010 lähtien. Myös ratkaiseva maininta on EHK:n tavoite ottaa vuonna 2012 turkiseläimet toimenpideohjelman kohteeksi. Tämä toivottavasti koskee myös esimerkiksi norjalaisia, puolalaisia ja liettualaisia ammattilaisia, sillä turkistuotanto on näissä maissa kasvanut viime vuosina. Nyt tarjoutuu mahdollisuus turkiseläinten hyvinvoinnin asian esillepitoon. Voisiko tämän mainita on raportin alkulehdillä?

Onko laki väline,

näin kysyimme luomua edistävien ryhmien keskuudessa 1990-luvun puolivälissä. Miksi ihmeessä kirjoitan siitä? Siksi, että Eläinten hyvinvointikeskuksen raportti eläinten hyvinvoinnista on laadittu aivan siten kuin luonnonmukaista maataloutta koskevat asiapaperit aikanaan. Teen rinnastuksen eläinten hyvinvoinnin ja luonnonmukaisen maatalouden välille siksi, että ne käsitteenä ovat normatiivisia sisältäen itsessään tarkoituksen johonkin parempaan ja tavoiteltavampaan. Mutta väitän että luonnonmukaisen maatalouden tavoite oli selkeämmin ajateltu: ympäristöstä huolehtiminen ja kuluttajien haluamien elintarvikkeiden tuotanto. Sen sijaan eläinten hyvinvoinnin tavoite ei ole niin selkeästi sanottu, vaan yhä pohditaan sitä, mitä hyvinvointi eläimillä tarkoittaa.

Kolleega Kati Saarinen Lappeenrannasta (tutkija Itä-Suomen yliopistossa) kirjoittaa Eu:n maatalouspolitiikan luomasta tuesta nautojen kasvattajille, jotka kiinnittävät huomiota eläinten hyvinvointiin. Se on osoittautunut perusteiltaan kapeaksi. Siinä korostetaan ennen muuta navetan erilaisia rakennusratkaisuja. Sen sijaan hyvinvoinnilla ei tukimuodossa tarkoiteta ollenkaan sellaisia asioita kuin ravitsemus tai sairaudet, toki navetan rakennusratkaisuilla vakuutetaan olevan näihin asioihin suotuisia vaikutuksia.

Eli eläinten hyvinvointi Eu:n hallintokielessä on supistunut naudan karsinakokoon, vaikka ideologisessa mielessä eläinten hyvinvointi voisi olla ihmisen ja hänen kanssaan elävien olentojen utopia. Myös luonnonmukainen maatalous on utopia, ja siksi se on mukana monissapoliittisissa ohjelmissa, jotka tähtäävät mitä erilaisimpiin kysymyksiin maataloudessa, maaseudulla, terveydessä, ympäristönsuojelussa, sillä jopa iloitellaan kuten tissien koostumuksena. Harmiksi eläinten hyvinvoinnista joudutaan keskustelemaan eriytyneen ja asioihin vihkiytyneiden ihmisten kesken. Pulma ei ole ihmisissä vaan käsitteessä.

Sen vuoksi haluan jälleen esittää mielestäni pulmallisen asian: käsitteen epätarkkuuden joka johtuu mm. termien monikkomuodosta.

Englannin- tai ruotsinkielisessä puheessa maatalouspolitiikassa käytetään termiä, jossa animal tai djur merkitsee yleensä yhtä eläintä. Jostain syystä suomessa on yhä vallalla monikkomuoto eläinten hyvinvointi. Jos karrikoiden käännämme eläinten hyvinvoinnin englanniksi, saamme ”stock welfare”, joka suurin piirtein ei merkitse mitään. Tämä on yksi syy siihen, että hallinnollisesti Eu:n sisällä voidaan ja kehdataan kaventaa kokonainen ideologia esimerkiksi naudan karsinaportin leveydeksi.

EHV raportin kirjoittajat määrittelevät, että eläinten hyvinvoinnilla ymmärretään eläinyksilön kokemusta. Tältä osin he seuraavat suurten kielten esimerkkiä. Se ei kuitenkaan näy niissä asioissa joita käsitellään. Olen itse ollut valmis kääntämään animal welfare sanan suomeksi asuun ”eläintyö”, jossa korostuisi ihmisen rooli eläimen rinnalla.

Siis eläinten hyvinvointi pitäisi ensinnäkin tarkasti kääntää suomeksi muotoon eläimen hyvinvointi, mutta koska suomeksi eläimen hyvinvointi kuulostaa vähäpätöiseltä tai elitistiseltä ehdotan, että tilalle otetaan uusi suomennos kokonaan. Onko se eläintyö vai joku muu, voitaisiko siitä keskustella esimerkiksi tulevissa seminaareissa?

Paitsi ”eläinten” niin myös sanaan ”hyvinvointi” liittyy monia konnotaatioita. Ihmisestä puhuttaessa hyvinvointi -sana liitetään esimerkiksi tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen. Sellaisista asioista ei kuitenkaan eläinten kohdalla ole kysymys etenkään hallinnon, koulutuksen ja valtavirtatutkimuksen parissa. Sen sijaan erilaiset, radikaalit tutkimukset eläimen ja ihmisen yhtäläisistä ominaisuuksista voivat helposti nostaa hyvinvointi-käsitteen esille – yleensä kriittisesti.

En löydä perusteluja sille, että hallinnossa käytetty ”eläinten hyvinvointi” on sellaista eläinten hyvinvointia, jota olisin valmis tavoittelemaan. Eläimiä luonnonvarana on pidettävä arvokkaina ja ne ovat vaihtoon sopivia. Näin on varsinkin sellaisessa kulttuurissa, jossa eläimet ovat kiinni maassa:

Luonnonmukaisessa maataloudessa (luomu) eläinten rooli maataloudessa nostetaan korkealle, vaikka toki luomuihmisten joukossa on myös niitä, joiden mielestä maatalous voisi olla myös kokonaan ilman eläimiä. Luonnonmukaisessa kotieläinhoidossa on ideana, että eläimiä ruokitaan rehulla, jota ei ole kuljetettu paikalle määrättömien matkojen takaa. Lisäksi on korostettu, että eläimillä on lajinmukainen mahdollisuus liikkua ja käyttäytyä. Monimutkainen sääntöjen viidakko on syntynyt näiden periaatteiden toteuttamiseksi. Se pelottelee uusia eläinten kasvattajia, sillä periaatteiden muuttaminen säännöiksi on työtä ja tuskaa. Suomessa tuska on kanavoitunut kuntien ja valtion viranomaisille, jotka ovat tiukasti pitäneet hallinnassaan alan ohjausta.

Kun yhä vielä vertaan eläinten hyvinvointia luonnonmukaiseen maatalouteen, vertaan kahden ideologisen käsitteen merkitystä alueiden ja seutujen taloudelliseen kehitykseen. Mikä taloudellinen merkitys olisi sillä, että varsinaissuomalaiset sianlihan kasvattajat alkaisivat noudattaa tästä lähtien eläinlääkärien valvonnassa sikojen hyvinvoinnin periaatteita? Teoreettista kysymystä täydennettäköön sillä, että sikojen kasvattajat ovat taloudellisessa ahdingossa. He miettivät sitä, pannaanko eläimet korkealaitaiseen. Mikä on sellainen rajapyykki, jossa eläinten ruokintaa ja lääkitystä vähennetään kustannuspaineiden alla, mutta eläimiä pidetään siksi, että niiden myyntituloja tarvitaan velan lyhentämiseen. Siis eräänlainen hyvin- ja pahoinvoinnin raja? Tällaisessa tilanteessa on parempi ajatella ihmisten (hyvin)vointia kuin eläinten vointia.

Kun raportissa ei kerrota eläinten hyvinvoinnin päämäärää eikä oletettua lukevaa yleisöä, teen siitä seuraavat johtopäätökset: lukijat ovat tuotantoeläinten hoidon asiantuntijoita. Sellaiset kysymykset kuten eläimistä johtuvat ympäristöongelmat tai eläinten pidon merkitys ihmisille taloudellisena kysymyksenä on jätetty pois. Eläinten hyvinvointiin liittyvää valistusta, jota tuottaa sekä virallinen (valtiollinen ja kunnallinen) Suomi ja Eurooppa, kaupalliset laitokset että kansalaisjärjestöt. Alan valistamisen määrä on suuri, ja voidaan ajatella että sen määrä ehkä vaikuttaa myös yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja politiikkaan.

Luomuhengessä vielä toivoisin, että kappaleeseen eläimistä kaupan kohteena (kansainvälisestä kaupasta) olisi tarpeen etsiä maan sisäisiä käytäntöjä (eläimen voinnon parantamiseksi). Miten EHV otetaan huomioon Eu:n jäsenmaiden karjankasvattajien keskinäisessä liiketaloudessa tai raaka-ainetta ostavan yrityksen sopimuksissa? Eläinten hyvinvointi pitäisi aina liittää sellaiseen liiketoimeen, jossa on mukana eläviä eläimiä. Tunnetaanko teurastamojen ostosopimusten sisältöä, miten hyvin hyvinvointi niissä on esillä? Entä meijerien maidonhankinnan eri sopimuspykäliä? Olisi ihana kuulla selvityksiä tällaisista asioista.

hyvä lukija,

olen kiinnostunut eläinten hyvinvointi -käsitteen määrityksestä ja myös sen poliittisesta käytöstä, koska opetan yhteiskuntapolitiikkaa. Siellä  käsitteet ovat työkaluja. Siksi tartun innolla kiinni lukeakseni Eläinten Hyvinvoinnin Keskuksen laatiman raportin, jonka otsikko on Kansallinen eläinten hyvinvointiraportti. Otsikko on haasteellinen mutta paljastaa sen Euroopan unionin yhteyden. Kieli ja kulttuurimerkitysten vuoksi suomentaminen on tärkeää ja soveltaminen. Eläinten hyvinvointi paikallistuu tuotantoeläimiä koskevaan keskusteluun ja siksi sitä käydään pääosin Eu:n yhteisessä maatalouspolitiikassa.